Viljat ja viljatuotteet ovat tärkeä osa ruokavaliota. Niistä saadaan kivennäisaineita, vitamiineja ja kuitua. Vehnä-ohra-ruis-allergisen tulee käyttää sopivia gluteenittomia viljoja (kaura, riisi, maissi, hirssi, tattari, amarantti, durra, teff). Viljatuotteita on saatavilla esimerkiksi suurimoina, hiutaleina, leseinä ja jauhoina. Gluteenittomista viljoista puuttuu sitko, joten leipominen vaatii omat niksinsä. Vinkkejä leivontaan löytyy vehnä-ruis-ohra-allergia-sivulta.
Yhdistelemällä soveltuvia viljoja saadaan vaihtelua ruokavalioon. Gluteenittomat jauhoseokset helpottavat leivontaa ja ruoanvalmistusta. Osassa niistä on mukana leivonnan apuaineita psylliumia tai ksantaania.
Jos valmiit jauhoseokset eivät sovi, voi itse tehdä sopivia seoksia: yhdistä sopivia jauhoja ja hiutaleita esim. suhteessa 1:1:1 tai 1:1, yksi osa voi olla tärkkelysjauhoja: perunajauhoja, maissitärkkelystä tai tapiokaa. Kokonaisia tattari-, hirssi- tai kaurasuurimoita voi käyttää riisisuurimoiden tapaan lisäkkeenä, laatikoissa tai puuroina. Puurojen ja vellien valmistamiseen gluteenittomat hiutaleet ja jauhot sopivat samalla tavalla kuin tavallisetkin. Vehnä-ohra-ruis-allergiselle sopivia pastatuotteita löytyy riisistä, maissista, tattarista tai niiden yhdistelmistä.
Vehnä-ohra-ruis-allergikolle oireita aiheuttaa viljan valkuainen eli proteiini. Gluteeniton vehnätärkkelys sopii suurimmalle osalle vehnäallergikoista. Tärkkelyssiirappien ja muiden muunnettujen tärkkelysten, kuten maltodekstriinin, proteiinipitoisuus on hyvin pieni, eikä proteiinien allergeenisuutta ole osoitettu. Riisi- tai maissiallerginen voi käyttää riisi- tai maissitärkkelystä tai -tärkkelyssiirappia, joiden valmistusraaka-aineena on maissi tai riisi. Samoin peruna-allerginen voi käyttää perunatärkkelystä. Poikkeuksena ovat ne allergiset, jotka saavat kyseisistä ruoka-aineista anafylaktisia reaktioita. Heidän on syytä välttää myös tärkkelyksiä, joiden valmistusaineena on käytetty anafylaksiaa aiheuttavaa ruoka-ainetta.
Riisi (Oryza sativa) on tärkeä ravintokasvi etenkin Aasiassa, jossa kasvaa 90 % koko maailman riisistä. Riisin suvussa on yli 100 000 lajiketta. Yleisin on suo- eli vesiriisi. Riisistä valmistetaan täysjyväistä, tummaa, pitkää, puuroutumatonta riisiä ja puuroriisiä, muroja, hiutaleita sekä jauhoa, riisipastaa, riisivermiselliä, riisipaperilevyjä sekä riisitärkkelystä. Riisijauhoja on saatavana täysjyvänä, karkeana ja hienona.
Vaihtelua riisiruokiin antavat esimerkiksi basmati- ja jasmiiniriisi.
Villiriisi on vedessä kasvava kaislakasvi (Zizania aquatica), jonka sato poimitaan käsin. Villiriisiä viljellään myös Minnesotan kosteikoilla. Villiriisi on väriltään tumma, ja sen maku on pähkinäinen. Villiriisiä voi liottaa muutaman tunnin ennen kypsennystä, jolloin keittoaika on 20 min. Muuten keittoaika on n. 40 min. Sitä käytetään lisäkeriisin joukossa lisävärinä ja -makuna.
Maissi (Zea mays) tunnetaan ainoastaan viljeltynä. Maissi kasvaa 2,5 - 7 metrin korkuiseksi. Sitä on eri lajikkeilta, joista tärkeimmät ovat paukkumaissi, jauhomaissi, kivimaissi, hammasmaissi, sokerimaissi ja vahamaissi. Maissin rasvapitoisuus on korkea ja sitä puristettu öljy sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja. Maissia syödään sellaisenaan ja siitä valmistetaan popcorneja, suurimoita, hiutaleita, jauhoja, tärkkelystä ja pastaa. Maissisuurimoita eli polentaa voidaan käyttää kuten mannasuurimoita puurona tai lisäkkeenä. Maissijauhoja löytyy tavallisena sekä täysjyvänä. Maissitärkkelys soveltuu suurustamiseen sekä leivontaan. Perunajauhot voi korvata maissitärkkelyksellä.
Tattari (Fagopyrum esculentum) kuuluu tatarkasveihin ja on kotoisin Luoteis-Kiinasta. Tattaria viljellään myös Suomessa. Tattaria on saatavana suurimoina, rouheena, hiutaleina ja jauhoina. Kaupoista löytyy myös tattarista valmistettua pastaa ja aamiaismuroja. Huuhtele kokonaiset tattarisuurimot hyvin ennen käyttöä, jolloin niiden maku pehmenee. Tattarijauhot soveltuvat leivontaan ja ruoanvalmistukseen. Tattarijauhot antavat leivonnaisiin tummaa väriä, joten ne sopivat esimerkiksi rukiin korvaamiseen.
Hirssi (Panicum miliaceum) tarkoittaa useita heinäsukuun kuuluvia viljakasveja, joita käytetään samalla tavalla. Hirssiä on useita lajikkeita, esimerkiksi sormihirssi, teffhirssi ja japaninhirssi. Itä-Suomessa ja Karjalassa on käytetty hirssiä eli hersryyniä. Hirssistä valmistetaan suurimoita, hiutaleita ja jauhoja. Hirssisuurimot on hyvä huuhdella ennen käyttöä kuten tattarisuurimotkin. Hirssin maku on luonnostaan hieman emäksinen. Kaupoista löytyy myös hirssijuomaa.
Kaura (Avena sativa) kuuluu eri sukuun kuin vehnä, ohra ja ruis, joten se saattaa sopia vehnä-ohra-ruis-allergiselle. Ravitsemuksellisesti kaura on monipuolinen viljalaji. Se sisältää runsaasti proteiineja ja rasvaa, erityisesti linolihappoa. Kaurassa on paljon veteen liukenevaa kuitua, beetaglukaania, joka runsaasti nautittuna alentaa veren kolesterolipitoisuutta. Kaurasta valmistetaan kokonaisia suurimoita, hiutaleita, leseitä ja talkkunaa. Kaura ei sisällä gluteenia, mutta käsittelyn aikana sen joukkoon voi sekoittua muita viljoja. Myös gluteenijäämistä puhtaita kauravalmisteita on saatavilla. Kaurahiutaleita voi murskata sauvasekoittimella ja saada siten karkeaa jauhoa. Kauraa käytetään myös maitoa korvaavissa ruoanlaittotuotteissa sekä kasviproteiinituotteissa.
Kvinoa eli quinoa (Chenopodium quinoa) on Etelä-Amerikan Andeilla kasvava ikivanha kulttuurikasvi, inkojen riisi. Sen siemenet muistuttavat pieniä riisisuurimoita. Se voi kasvaa jopa 2,5 metriseksi. Kvinoaa viljellään myös Suomessa. Kvinoassa on korkea valkuaisainepitoisuus. Kvinoaa myydään siemenenä, hiutaleina ja jauhona. Siemenet kannattaa huuhdella ennen kypsennystä.
Amarantti (Amaranthus caudatus) eli revonhäntä, on kotoisin Väli-Amerikasta. Amarantti on yksivuotinen ruohokasvi. Kasvista käytetään sen viljelyalueella myös nimeä Inca wheat eli inkavehnä. Amarantin ravintoainekoostumus on hyvä, se sisältää. mm. valkuaista, kalsiumia ja rautaa. Amaranttia myydään siemeninä ja hiutaleina. Sen maku on pähkinäinen. Siemenet voi keittää puuroksi ja käyttää sitä esim. leivonnassa tai lisäkkeenä.
Teff eli tafi on etiopialainen ruohokasvi (Eragrostis abyssinica) ja hirssin sukuinen. Sen pienistä tumman punertavan ruskeista siemenistä jauhetaan leivontajauhoja. Lisäksi kaupoista löytyy teffhiutaleita ja -aamiaismuroja. Etiopiassa teff on yleisin vilja ja siitä valmistetaan pannukakun tapaista leipää, injeraa ja puuroa. Tumman värinsä ja voimakkaan makunsa puolesta teff sopii hyvin rukiin korvaajaksi.
Durra (Sorghum bicolor) on kotoisin Afrikasta. Durraa käytetään jyvinä ja jauhoina. 60 % tuotetusta durrasta käytetään ihmisravintona. Durran saatavuus suomalaisista marketeista on heikko.
Sokerijuurikaskuidulla voidaan parantaa ruokavalion kuitupitoisuutta. Sokerijuurikaskuitua voi lisätä leivonnaisiin tai käyttää sitä ruoanvalmistuksessa, esim. lisätä lihamureketaikinaan tai leivonnaisiin, käyttää vuokien jauhottamiseen tai ripotella laatikkoruokien pinnalle. Sokerijuurikaskuitu sitoo itseensä nestettä, joten sen voi antaa turvota hetki ennen käyttöä tai lisätä ruokaan nestettä enemmän. Sokerijuurikaskuidun korvaajana voidaan käyttää myös perunakuitua.
Kasvikset, eli vihannekset, juurekset, hedelmät ja marjat, tuovat ruokavalioon vaihtelua, väriä sekä makua. Monipuolisella kasvisten käytöllä täydennetään ruokavalion ravintoarvoja, jotka saattaisivat jäädä vajaiksi erityisesti maitoa ja viljoja vältettäessä. Aikuisilla, joilla herkistyminen kasviksille tai hedelmille on tapahtunut siitepölyallergian ristireaktiona, kasvisten käsittely usein helpottaa niiden siedettävyyttä. Jos kasvikset eivät sovi raakana, ne saattavat sopia kypsennettyinä, kevyesti höyrytettyinä, raastettuina tai pakastettuna. Marjoista tai hedelmistä valmistetut mehut saattavat sopia paremmin kuin marjat sellaisenaan.
Kasvisten keitinvesi kannattaa hyödyntää ruoanvalmistuksessa. Makua ruokiin saadaan esimerkiksi sipulin keitinvedestä. Vihanneksia ja hedelmiä kannattaa yhdistää ennakkoluulottomasti, jotta saadaan vaihtelua ja makua ruokavalioon. Hauduttamalla lihapadassa erilaisia juureksia ei muita mausteita tarvitse välttämättä lisätä. Luumusose sopii värin- ja maunantajaksi lihapatoihin tai ohukaisiin, ananas antaa makua lihakastikkeisiin, porkkanaa voi kokeilla kiisseliin tai kesäkurpitsaa ja ananasta vispipuuroon. Ripaus sienijauhetta antaa ruokiin lihaliemimäisen maun. Ruokavaliota voi laajentaa kokeilemalla eri kasviksia. Pienten lasten soseet ovat hyvä apu kokeiluissa.
Peruna on tuttu ruoka-aine. Perunaa kannattaa käyttää monipuolisesti keitettynä, soseena, uuniperunoina, lohkoina, perunapihveinä (rösti), suikaleina ym. Perunasoseeseen kannattaa valita jauhoinen perunalajike, jolloin lopputulos on sileä ja maukas. Pakastealtaasta löytyy valmista perunasoseainesta, perunalohkoja, -kuutioita, -suikaleita tai ranskanperunoita helpottamaan ruoanvalmistusta. Perunasoseaines sakeuttaa myös keittoja tai kastikkeita. Perunasuurimoista (Helmisuurimot), jotka ovat perunatärkkelystä, syntyy nopeasti puuro. Niitä voi käyttää myös leivonnassa. Peruna-allergiselle sopii yleensä perunatärkkelys (perunajauho) tai pakastettu perunatuote, joten niitä kannattaa kokeilla. Peruna käytetään aina kypsennettynä.
Bataattia voidaan käyttää perunan tilalla, jos peruna ei sovi. Bataatti eli makea peruna on kotoisin Perusta. Se on väriltään kellertävä, rakenteeltaan jauhoinen ja maultaan makeahko. Sitä voidaan käyttää kypsennettynä, soseena, grillattuna tai uunibataattina. Se sopii myös pataruokiin tai piiraisiin. Bataattia voidaan käyttää myös raasteena, joka muistuttaa porkkanaraastetta. Bataatista löytyy sekä valko- että punalihainen vaihtoehto. Jos tavanomaisempi punalihainen ei sovi, voi kokeilla valkolihaista bataattia. Bataatti käytetään aina kypsennettynä.
Punajuuri on maukas lisäke ja sitä voidaan käyttää laatikoissa, soseena, keitoissa tai valmistaa uunipunajuuria lohkoperunoiden tapaan. Punajuuri sopii myös raakaraasteeksi, mutta käytä silloin vain tuoreita ja huolellisesti pestyjä ja kuorittuja punajuuria. Punajuuri on hyvä värinantaja ruokiin. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikkaita, joita voidaan käyttää punajuuren tavoin. Punajuuri sisältää nitraatteja, minkä takia se ei sovellu aivan pienten lasten ravinnoksi.
Erilaiset kaalit: kukka-, parsa-, kerä-, puna-, kyssä-, lehti-, kurttu-, ruusukaali ym. ovat monipuolisia ruoanlaitossa. Jos kaali ei sovi raakana, sitä kannattaa kokeilla kypsennettynä. Kaalia kannattaa keittää ensin ilman kantta, jotta voimakas haju laimenee. Hapankaali on hyvä lisäkkeenä ja maunantajana. Kyssäkaalia voidaan käyttää raakaraasteena tai nauriin ja lantun tapaan pataruoissa. Kukkakaalista ja kananmunasta voi valmistaa vehnättömän pizzapohjan.
Maa-artisokan pienet, muhkuraiset juurimukulat käytetään keitettyinä soseeksi, keitoiksi, pataruokiin. Maa-artisokka tummuu helposti kuorittaessa, joten se tulee säilyttää kylmässä vedessä, jossa on tilkka sitruunamehua.
Maissin jyviä voi syödä raakana tai kypsennettyinä. Tuoreet maissinjyvät sopivat salaatteihin, maissiohukaisiin, kastikkeisiin, keittoihin ja patoihin. Kokonaiset tähkät voi kypsentää vedessä keittäen, uunissa tai grillata. Markkinoilta löytyy myös maissinjyviä ja minimaisseja pakasteena tai säilykkeenä.
Kesäkurpitsaa käytetään monin tavoin. Sitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää salaatteihin kurkun tapaan. Se sopii hyvin myös kypsennettäviin ruokiin kuten keittoihin, patoihin, paistoksiin ja leivonnaisiin. Kesäkurpitsaviipaleita voi myös grillata. Keitetty tai paistettu kesäkurpitsa sopii lihan ja kalan lisäkkeeksi. Kesäkurpitsan puolikkaita voi myös täyttää esimerkiksi sieni- tai jauhelihakastikkeella ja kuorruttaa uunissa. Kesäkurpitsaraaste sopii puuroon tai kiisseliin ja -soseesta voi valmistaa makeaa marmeladia. Kesäkurpitsaviipaleilla voi korvata lasagnelevyt lasagnessa.
Maniokin eli kassavan juuresta valmistetaan tapiokatärkkelysjauhoja. Maniokin mukulaa voidaan käyttää perunan tavoin. Niistä valmistettuja jauhoja ja ryynejä kutsutaan tapiokaksi. Se sisältää vitamiineja ja kuitua, mutta vähän kivennäisaineita ja valkuaisaineita kelvatakseen pääravintoaineeksi. Maniokkia ei pidä nauttia raakana.
Tapioka on maniokista valmistettu tärkkelysjauho. Sitä voidaan käyttää kuten perunajauhoja tai maissitärkkelystä suurustamiseen tai leivontaan.
Jamssi on tärkkelyspitoinen juurimukulakasvi. Jamssin mukulat ovat nukkaisia, pitkänomaisia ja tummanruskeita, jopa 5-10 kiloisia. Suomessa myynnissä olevat ovat noin 30 - 50 cm pituisia. Jamssin kuori on kova, karkea ja karvainen, malto on vaaleaa ja kiinteää. Jamssi kuoritaan kuivana, minkä jälkeen se huuhdotaan vedellä. Jamssilla voi ruokaohjeissa korvata perunan tai maa-artisokan. Jamssi sopii hyvin leivonnaisiin ja paistettavaksi, mutta sitä voi myös keittää. Länsi-Afrikassa on yleistä perunasosemaisen "fufu" -soseen valmistus keitetyistä ja muhennetuista jamssin mukuloista.
Siitepölyallergiasta ja kasvisten sopivuudesta löytyy lisää tietoa täältä.
Lisää tietoa:
Kasviksista, hedelmistä ja marjoista https://www.kasvikset.fi/
Marjoista, sienistä ja yrteistä https://www.arktisetaromit.fi/
Liha, kala ja kananmuna täydentävät ruokavaliota ja ovat hyviä proteiinin lähteitä. Maitoallerginen saa äärimmäisen harvoin oireita naudanlihasta, koska maidon ja naudanlihan proteiinit ovat erilaiset. Samoin muna-allergikko voi syödä broilerinlihaa.
Possun liha on monipuolinen käytössä sen sisältämän rasvan vuoksi: ruoista tulee meheviä ja maukkaita. Riista, poro ja lammas ovat vähärasvaisempia, joten niistä valmistetut ruoat ovat hiukan kuivempia. Valmistettaessa keittoja tai pataruokia maukkain lopputulos syntyy käytettäessä ruhon etuosia; lapaa tai etuselkää sekä pitkää kypsennysaikaa uunissa tai liedellä hauduttamalla. Makua ruokiin antavat juurekset ja sipuli. Väriä ja makua lihapatoihin antavat vaikkapa luumu, ananas ja aprikoosi, jos tomaatti tai soija eivät sovi.
Sisäpaistit ja fileet sopivat nopeasti kypsennettäviin ruokiin, kuten wokkeihin, suikalekastikkeisiin ja pihveiksi. Lihamureketaikinaan voi yhdistää kahta eri lihalaatua: jos nauta ei sovi, kokeile possu-lammas tai possu-hirvi. Possusta kannattaa valita kassler, koska siinä on makua antavaa rasvaa mukana. Lihamureketaikinaan korppujauhojen tilalle voi käyttää sokerijuurikaskuitua, sopivia hiutaleita, perunasosetta ja hiukan nestettä. Jos valmiit lihaliemivalmisteet eivät sovi, voi keittää lihaliemen ruhon etuosista ja pakastaa lientä esimerkiksi jääpalakuutiomuotteihin.
Lihavalmisteet, valmisruoat ja makkarat saattavat sisältää allergiselle sopimattomia ainesosia. Ruoka- ja leikkelemakkaroissa ei useinkaan ole gluteenia, vaan niihin käytetty jauho on perunajauhoa. Vain ryyni-, veri- ja laukkamakkarassa on ruis- ja ohrajauhoa tai ohraryynejä, joissa on gluteenia. Niissä saattaa olla myös sopimattomia mausteita tai soijaa. Valmisruokiin ja säilykkeisiin saatetaan käyttää korppujauhoja, pastaa, vehnäjauhoa tai muita viljatuotteita, jolloin ne eivät sovi vehnä-ohra-ruis-allergiselle. Tuotteen ainesosaluettelosta on hyvä tarkistaa, mitä tuote sisältää ja mitä mausteita on käytetty.
Mausteettomia lihaleikkeleitä ja makkaroita löytyy mm. Maalaistuote Vatajalta.
Kala-allergisen tulee välttää kaikkea, missä on käytetty kalaa tai kalavalmisteita. Joskus kala-allergisille saattaa sopia esimerkiksi pakastesei. Osa tuoreelle tonnikalalle tai lohelle allergisista sietää säilyketonnikalaa tai -lohta. Herkimmät kala-allergiset saattavat allergisen reaktion kalan hajusta tai kalan koskettamisesta. Kalasta peräisin olevaa liivatetta on joissakin nonparelleissa, joten ainesosaluettelot on syytä lukea huolellisesti.
Kanamuna-allergiselle sopii yleensä broilerin, kalkkunan ja strutsin liha. Kananmuna ei ole ravitsemuksellisesti tärkeä ruoka-aine, joten sen voi jättää ruoanvalmistuksesta pois. Ks. ohjeita munattomaan ruoanvalmistukseen.
Lisää tietoa:
Lihasta https://www.lihatiedotus.fi/
Kalasta https://www.prokala.fi/
Maitotaloustuotteet ovat ravitsemuksellisesti tärkeitä mm. energian, proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin lähteinä. Maitoallergisen kannattaa käyttää ruokavaliossaan täydennettyjä kasviperäisiä tuotteita. Alle 2-vuotiaat maitoallergiset lapset saavat apteekissa myytävistä korvaavista erityisvalmisteista tarvittavat ravintoaineet. Monista ruokaohjeista voi jättää maidon huoletta pois: esim. pullataikina onnistuu veteen, monet keitot ja puurot voidaan valmistaa veteen tai mehuun.
Soijasta valmistettuja juomia voidaan käyttää kuten maitoa esimerkiksi keitoissa ja puuroissa. Soijajuoman proteiinipitoisuus on kasvijuomista lähimpänä maidon proteiinipitoisuutta. Soijapohjaisia kermavalmisteita voidaan käyttää kastikkeissa. Kaupoissa on myös vatkautuvaa soijapohjaista vispivalmistetta, jota voi pursottaa kakun päälle. Soijasta valmistetaan vanukkaita, jugurttivalmisteita, jäätelöä ja tuorejuustovalmisteita.
Riisistä valmistetaan kasvijuomaa, kermavalmistetta ja jäätelöä. Riisijuoma on makeahkoa. Riisijuoma ei sovellu päivittäiseksi ruokajuomaksi alle 6-vuotiaille, koska riisissä on luontaisesti korkea arseenipitoisuus. Riisistä valmistettua kermavalmistetta voidaan käyttää ruoissa ruokakerman tapaan.
Kaurasta valmistettuja kaurajuomaa, -kermaa ja -vaniljakastiketta voidaan käyttää kuten vastaavia maidosta valmistettuja tuotteita. Kaurajuoma sopii hyvin erilaisiin keittoihin ja puuroihin pehmeän makunsa ansiosta. Kaurakermavalmistetta voidaan käyttää keitoissa ja laatikkoruoissa. Kauratuotteissa on hieman makea maku. Osa kauratuotteista on gluteenittomia, osa ei ole.
Kookosmaito valmistetaan kookospähkinän valkoisesta, raastetusta mallosta veteen liotettuna. Se on maidon näköistä nestettä ja voi olla paksuakin. Kookosmaitoa myydään purkeissa, jotka tulee ravistaa hyvin ennen avaamista. Kookoskerma nousee kookosjuomapurkin pintaan, kun purkkia ei ravisteta. Kerman voi kuoria pinnalta käyttöön. Kookoskermaa myydään myös erikseen. Kookoksen rasva on suureksi osaksi kovaa tyydyttynyttä rasvaa. Kookosmaitoa voi käyttää kastikkeissa tai keitoissa tuomaan itämaista aromia. Kookos sopii myös jälkiruokakiisseliin. Kookos on hedelmä, ei pähkinä, joten se sopii pähkinäallergiselle. Kaupoissa myydään myös kookosmaitoa kevyempää kookosjuomaa. Kookosta käytetään monissa kasvipohjaisissa juusto- ja tuorejuustovalmisteissa.
Lisää tietoa: maidon korvaamisesta. Ruokaohjeita: erimenu.fi
Kasvirasvat tai -öljyt antavat makua allergisen ruokiin ja leivontaan. Kannattaa suosia kasvirasvoja, jotka sisältävät pehmeitä rasvoja. Leivonnassa ja ruoanvalmistuksessa voi käyttää ruokaöljyä tai kasvirasvoja, joiden rasvapitoisuus on 60-80 %. Lisäksi kaupoissa on juoksevia kasvirasvavalmisteita. Kevytlevitteet (rasvaa alle 60 %) soveltuvat leivälle levitteeksi. Jos allergisen lapsen energiansaanti jää niukaksi, voidaan ruokaan lisätä ruokaöljyä tai kasvirasvaa. Samalla saadaan ruokaan myös hiukan lisää makua. Öljyistä (rypsi-, auringonkukka-, oliivi-, maissi- tai soijaöljy) voidaan valita ns. tavallinen öljy mieluummin kuin kylmäpuristettu. Kylmäpuristetussa öljyssä saattaa olla mukana epäpuhtauksia, jotka voivat aiheuttavat allergiaoireita. Moni markkinoilla oleva laktoositon margariini on myös maidoton. Ainesosaluettelo tulee kuitenkin aina tarkistaa.
Vinkki: 100 g margariinia = 1 dl sulatettua margariinia = 3/4 dl kasviöljyä.