Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys ry 


Toimintaa jo 40 vuotta. Yhdistys palvelee jakamalla allergiaa ja astmaa koskevaa tietämystä allergia- ja astmaneuvonnan, yleisöluentojen ja koulutuksen avulla.

Juhlavuosi 2012

Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys perustettiin 40 vuotta sitten. Silloin vuonna 1972 ei varmaankaan voitu kuvitella kovin tarkkaan miten maailma ja sairaudet ympärillämme muuttuvat. Eri tilanteissa yhdistys on vuosien mittaan aina toiminut jäsentensä parhaaksi neuvonnan, koulutuksen ja monien muiden työtapojen avulla. Voimavarojen niukkuus on jokseenkin koko toiminta-ajan vaikeuttanut täysipainoista tekemistä.

Nyt Pirkanmaan yhdistys on 1800 jäsenellään maan toiseksi suurin keskusliittomme yhdistys. Suuri jäsenmäärä muodostaa jo sinänsä hyvän pohjan toiminnalle ja taloudelle. Tosin rahasta on aina niukkuutta, vaikka olemmekin viime aikoina onnistuneet hankkimaan rahoitusta projekteihin säätiöiltä ja Raha-automaattiyhdistykseltä. Kuitenkin tällainen rahanhaku vaatii paljon työtä, innostusta ja kekseliäisyyttä. On sanottu, että olemme nykyisin Allergia- ja Astmaliiton novatiivisin yhdistys. Toivoisin sen olevan totta, mutta olen yhdistyksen puheenjohtajana jäävi arvioimaan tilannetta.

Joka tapauksessa voin kuitenkin ilolla todeta, että sekä yhdistyksen toimistossa että hallituksessa on erittäin hyvä ja yhteistyöhenkinen ilmapiiri. Vuosi 2012 on merkkivuosi myös siksi, että olemme saaneet Raha-automaattiyhdistykseltä suuren rahoitusavustuksen EriMeno -projektiin.

Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen perustehtävänä on allergiaa ja astmaa sairastavien elämänlaadun parantaminen. Tähän tarvitaan edelleenkin aktiivista tiedon hankkimista ja jakamista, neuvontaa, koulutusta, tukea, päättäjiin vaikuttamista ja paljon muuta. Toimijoiksi tarvitaan sekä ammattilaisia että vapaaehtoisia, oman liiton ja yhdistyksen sekä sidosryhmien edustajia. Erityisesti ruoka-allergiaan liittyvien uusien projektien myötä myös yritysyhteistyö on voimistunut. Juhlavuoden tapahtumiin yritämme saada koolle jäsenien lisäksi yhteistyökumppaneitamme.

Markku Jokela, puheenjohtaja

Arkisia tekoja allergisten ja astmaatikkojen hyväksi - lipasvahdit

Lipasvahtina olo on yksi tapa tehdä vapaaehtoistyötä Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen ja allergiaa ja astmaa sairastavien hyväksi. Vaalien yhteydessä on aina perinteinen keräys ja juuri olleissa presidentinvaaleissakin tarvittiin yhdistykseltä 32 lipasvahtia eri puolille Tamperetta ja Pirkanmaata. Pieni ele -keräys on 18 kotimaisen kansanterveysjärjestön yhteinen, ja tuottokin jaetaan näille tahoille. Avustusta saa sekä valtakunnallinen että alueellinen työ.

Koko lipasvahtitoiminta vaatii myös organisointia ja se on aina vaalivuosina urakkatyötä myös yhdistyksen toiminnanjohtajalle Terhi Hurmeelle. Hän rekrytoi yhdistyksen tuttuja jäseniä, ystäviä ja tuttavia lipasvahdeiksi. Onneksi monet ovat olleet käytettävissä yhä uudelleen, koska uusia halukkaita on vaikea löytää. Toiminnanjohtaja vastaa myös viime kädessä siitä, että työ tulee hoidettua. Hän päivystää puhelimitse, jos vaikka joku sairastuu eikä pääsekään tulemaan. Ikaalisissa, Pirkkalassa ja Nokialla on lisäksi omat kuntavastaavat, jotka mm. noutavat ja palauttavat lippaat, värväävät näihin kuntiin lipasvahteja ja ovat itsekin mukana.

Lipasvahtina kirjaimellisesti vahditaan lipasta ja ollaan sekä yhdistyksen että keräyksen mannekiinina äänestäjien suuntaan. Lipasvahti ei saa mainostaa eikä tehdä vaalityötä, siitä pitävät jo vaalivirkailijatkin huolen. Ihmisten kanssa voi kuitenkin puhua ja antaa henkilökohtaisen kiitoksen avustamisesta. Kerrallaan lipasvahdit näissä vaaleissa olivat yhdestä tunnista 2,5 tuntiin Tampereella, muualla rupeamat saattoivat olla paljon pidempiäkin.

8.2. kokoontui 9 lipasvahtia ja toiminnanjohtaja yhdistyksen järjestämille kiitoskahveille. Monet ovat olleet lipasvahteina jo lukuisia kertoja ja ovat mukana myös muussa yhdistyksen vapaaehtoistoiminnassa. Kirsti kertoi, että hänestä tuntuu, että mitä huonokuntoisempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän osallistuu keräykseen. Ehkä tällainen ihminen on saanut apua tai toivoo saavansa apua jonkun terveysjärjestön kautta tai ehkä hän vaan tajuaa selkeämmin tällaisen työn tarpeen. Toinen Kirsti sanoi, että lipasvahtina olo on tosi hauskaa, hän jututtaa äänestämään jonottavat ihmiset, niin etteivät ainakaan voi olla keräystä huomaamatta. Ritva sanoi, että hänen tyttärensä on saanut tietoa ja apua Allergia ja Astma -lehden hyvistä artikkeleista ja siksi hän haluaa olla yhdistystä auttamassa. Tällä kertaa olosuhteet äänestyspaikoilla olivat hieman kylmät, pakkanen paukkui ja monilla oli eteisissä aika kylmä, Kerttu vilustuikin ja sai kovan yskän. Silti hän haluaa olla jatkossakin mukana. Merja kertoi Leinolan hauskasta ideasta, vaalikahvilasta, joka oli Leinolan koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä.

Yhdistys kiittää kahta Kirstiä, Ritvaa, Kerttua, Eeva-Liisaa, Anna-Maijaa, Lailaa, Vuokkoa ja kaikkia muita lipasvahteina olleita ja kuntavastaavia. Tämä vuosi 2012 on todellinen vaalivuosi, syksyllä on edessä kunnallisvaalit ja lippaat tarvitsevat taas vahtinsa.

Teksti: Merja Kerttula

Aprilliako?

Sunnuntaina 1.4.2012 eli aprillipäivänä kokoontui suuri joukko eri-ikäisiä ihmisiä Varalan Urheiluopistolle pitämään hauskaa koko perheen voimin. Paikalle saapui yli 80 eri-ikäistä ihmistä; vauvasta vaariin (ja mummoon) jo valmiiksi hymy huulillaan.

Ensiksi menimme suureen liikuntahalliin, johon oli tehty erilaisista patjoista, telineistä ja liikuntavälineistä pitkä temppurata, jota lapset ja vanhemmat kiersivät kukin oman vauhtinsa mukaan. Ilo oli ylimmillään. Katosta roikkui köysiä, jossa isommat lapset keinuivat ja temppuilivat huimaa vauhtia. Pienimmät kiersivät rataa yhdessä vanhempien kanssa ja osa hyppi trampoliinilla posket punaisina. Hengähdystauot olivat tervetulleita. Kahvin ja mehun lomassa maistelimme Semperin uutuustuotteita ja vähän tutumpiakin tuotteita sekä Vatajan makkaraa ja leikkelettä. Lisäksi oli arpajaiset, joissa joka arpa voitti. Kukin sai valita palkintonsa runsaalta palkintopöydältä.

Pienen lepohetken ja tankkauksen jälkeen vaihdoimme viereisen talon liikuntahalliin ja pääsimme tutustumaan sirkuksen maailmaan. Karvaasti koin, etteivät niin helpon näköiset temput onnistukaan. Pallot eivät lentäneet soljuvasti ilmassa, köyteen ei tullut solmua vain kättä heilauttamalla ja hatut menivät ihan eri suuntaan kun piti. Mutta hauskaa oli. Pienemmät tekivät omia temppujaan palloilla, nauhoilla ja huiveilla. Sirkuskoulun opettajat jaksoivat kärsivällisesti ohjata saman tempun aina uudelleen ja uudelleen. Mutta jotain sentään opimme. Lopuksi oli sirkusnäytös, jossa eri-ikäiset näyttivät mitä olivat oppineet. Näytös päättyi suuriin aplodeihin, niin kuin mikä tahansa sirkusesitys.

Lopuksi muodostimme ringin, jossa vuorotellen sanoimme mitä oli päivästä jäänyt mieleen. Iloiset silmät ja nauravat suut lyhyesti sanottuna.

Ei tämä sittenkään ollut aprillia, vaan todellisen hauska ja rento päivä.Kiitos yhteistyökumppaneillemme Semperille, Sorin sirkuskoululle ja Vatajalle. Päivä oli onnistunut.

Teksti: Tuula Jokinen, Hyvinvointia allergiaperheille- hanke, Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys

Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys (MCS)

Pirkanmaan Allergia- ja astmayhdistyksen alaisuudessa toimii vertaistukena ryhmä, Kerho hajusteyliherkille. Kerhon tapaamisia on 8-9 kertaa vuodessa. Toisinaan tapaamisissa on esittelyjä, luentoja yms. toisinaan vain keskustelua ja kokemuksien vaihtoa. Kokemuksien ja tiedon jakaminen on tärkeää, ettei jokaisen tarvitse toimia asiassa kantapään kautta oppimalla.

Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys esiintyy eri ihmisillä eri tavoin ja vaikutusten sekä oireiden aiheuttajien kirjo on valtava. Eri ihmiset reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin. Monille laukaiseva tekijä on ollut ongelmat sisäilmassa. Pahentuessaan vaiva aiheuttaa työpaikkakyvyttömyyttä ja estää menemästä moniin paikkoihin sekä osallistumatta tilaisuuksiin, missä esiintyy tuoksuja tai pienhiukkaspäästöjä.

Kemikaaliherkkyys ei ole allergiaa, eikä siihen voi siedättyä. Ihmisen kehon puolustusmekanismi vain reagoi havaitsemaansa vaaraan. Tilanne on samanlainen kuin esim. ruokamyrkytyksessä. Kerran jostakin ruoka-aineesta myrkytyksen saatuaan keho reagoi varoittaen, ettei aiemmin tapahtunut toistuisi. Hajusteyliherkät ovat saaneet oman kiintiönsä tuoksuista ja pienhiukkasista ja keho varoittaa vaarasta erilaisin merkein. Osalla limakalvot turpoavat, tulee hengitysoireita, migreenikohtaus, yskittää, menee ääni, iho alkaa punoittaa, verenpaine nousee ja paljon muita erityyppisiä oireita. Näistä hajusteyliherkkä tietää poistua tilanteesta, jossa pitempi oleskelu on terveydelle vaarallista. Elämä on pelkkää varpaillaan oloa, kun vaara saattaa piillä nurkan takana.

Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys on invalidisoiva vaiva, joka pahimmillaan eristää ihmiset työelämästä ja muustakin toiminnasta sekä pudottaa hänet sosiaaliturvan ulkopuolelle. Pitkäaikainen altistuminen aiheuttaa hengitystieoireita, keskittymisvaikeutta, muistiongelmia, väsymystä, uupumusta ja päänsärkyä. Arvioiden mukaan 10-40 % ihmisistä kärsii hajusteyliherkkyydestä. Tulevaisuudessa määrä tullee vain lisääntymään, kun kemikaaleja ja keinotekoisia aineita laitetaan enenevässä määrin joka paikkaan. Kauppoihin lisätään tuloilmaan tuoksuja, joilla ihmisiä innostetaan tekemään ostoksia, lehtiin suunnitellaan tuoksuvia mainoksia. Mitä enemmän keinotekoisia aineita tuodaan ihmisille, sitä enemmän alkaa löytyä niitäkin, joiden kiintiö tulee tuoksuista täyteen.

Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään, ettei tarvitse sulkeutua neljän seinän sisään, kun ei voi liikkua tuoksumeressä. Lisäksi yliherkkyys tarvitsee sen tunnustamisen sairaudeksi, ettei ihminen putoa kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Asiasta alkaa jo löytyä riittävästi myös tutkimustietoa.

Teksti: Kari Hännikäinen, vertaistuessa toimija

Työntekijänä yhdistyksessä: haastateltavana toiminnanjohtaja Terhi Hurme


1. Milloin ja miten tulit yhdistyksen palvelukseen?
Aloitin marraskuussa 1990. Työaika oli silloin 15 t/ vko. Veljenvaimo huomasi ilmoituksen lehdessä ja työ tuntui kiinnostavalta ja minulle sopivalta. Atooppisen ihoni vuoksi en tavanomaista sairaanhoitajan työtä voisi tehdäkään ja matkatoimistoala, millä olin ollut, ei ollut ihan se oma. Minua haastattelemassa oli mm. silloinen puheenjohtaja Tuula Rantanen. Sairaanhoitajakoulutukseni lisäksi varmaan toinen koulutukseni (matkatoimistovirkailija) vaikutti siihen, että sain paikan. Silloin ajatuksena oli, että yhdistys voisi järjestää ilmastonhoitomatkoja astmaatikoille. Tosin se ei ole toteutunut.

2. Miten toiminta on muuttunut tänä aikana?
Nykyisin yhdistys työllistää 3 työntekijää eli toiminta on laajentunut. Kuitenkin samoja palveluja (esim. koulutus, yleisöluennot ja jäsenillat) oli jo 1990-luvulla. Tärkeä merkkipaalu oli omien tilojen saaminen v. 1999 yhdessä Pirkanmaan MS-yhdistyksen kanssa. V. 2003 yhdistys sai ensimmäisen Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen Hyvinvointia allergiaperheelle -projektiin ja samalla toisen työntekijän. Se toiminta jatkuu edelleen ja on nykyisin RAY:n kohdeavustuksen piirissä. Toinen projekti käynnistyi v. 2006, se oli ensin nimeltään Aatu, myöhemmin EriMenu. Tämän vuoden alussa käynnistyi yhdistyksen 3. RAY-hanke, EriMeno. Hankemaailma kaikkineen on tullut tutuksi ja hankkeiden hallinnointi vie aikaa, mutta niiden myötä on vahvistunut ruoka-allergiatietämys yhdistyksessä ja jäsenille on sitä osaamista voitu jakaa. Luontevasti syntynyt, mutta iso päätös on ollut valita juuri ruoka-allergiat yhdistyksen erityisosaamisalueeksi.

3. Työtä on paljon. Mistä tulee työnilo ja jaksaminen?
Hyvistä työkavereista ja hallituksesta, joka ohjaa ja kannustaa. Monista pitkäaikaisista jäsenistä on tullut ystäviä ja se antaa voimaa. On ollut hienoa olla tekemisissä erilaisten allergia- ja astma-asiantuntijoiden kanssa. Työ on lisäksi hyvin monipuolista ja haasteellista. Oma sairaus on myös vaikuttanut siihen, että viihdyn ja jaksan, olen omieni parissa.

4. Yhdistyksessä toimii paljon vapaaehtoisia. Mistä ihmiset "löytyvät"?
Vapaaehtoisia on tällä hetkellä mukana n. 60. Parhaiten ihmisiä saa mukaan kysymällä henkilökohtaisesti esim. yhdistyksen yleisö- tai jäsentapahtumassa. Kannan huolta myös siitä, että vapaaehtoisista pidetään huolta ja että heille järjestetään koulutuksia, koska he antavat aikaansa yhdistykselle.

5. Millaisena näet yhdistyksen 10 vuoden päästä?
Toivoisin, että yhdistys työllistäisi edelleen 3 ihmistä tai enemmän, jotta toiminta jatkuisi sujuvasti. Toivon myös, että EriMenu ja EriMeno eivät enää olisi hankkeita vaan itsensä kannattavia perustoimintoja. Haaveilen toimitilojen kunnostamisesta jäseniä paremmin palveleviksi ja allergiakahvilan perustamisesta.

Haastattelijana: Merja Kerttula

Olemme herkkä kansa

Allergia- ja Astmaliiton tämän vuotuinen allergiaviikon tunnuslause 'olemme herkkä kansa' pysäytti ajattelemaan edunvalvonnan merkitystä kokonaisen kansan näkökulmasta. Edunvalvonnan tavoitteena on vaikuttaa sellaisiin tahoihin, joiden toiminnalla tai päätöksenteolla on vaikutusta allergisten ja astmaatikkojen terveyteen tai elämänlaatuun.

Edunvalvonnan merkitys on kasvanut, sillä myös allergisten määrä on lisääntynyt. Duodecim terveyskirjaston mukaan aikuisista 15 - 20 % sairastaa allergista nuhaa, 2 - 6 % astmaa, 2 - 5 % atooppista ihottumaa, 1 - 2 % ruoka-aineallergiaa ja 15 % ihon kosketusallergiaa. Lasten luvut painottuvat hiukan toisin, esim. ruoka-aineyliherkkyyttä sairastaa 10 % alle kuusivuotiaista. Lapsilla allergiat ovatkin yleisimpiä pitkäaikaissairauksia, ja heidän keskuudessaan atooppista astmaa sairastavien osuus lisääntyy. Uusien erityiskorvausoikeuksien määrällä mitattuna astman yleistyy eniten alle 15-vuotiailla lapsilla.

Pirkanmaan Allergia- ja Astma yhdistyksen 40 v. juhlan kunniaksi muistelen edunvalvontaa, jossa olen saanut olla tavalla tai toisella mukana. Muisteluni alkavat ajalta, jolloin tutustuin allergioihin ja astmaan ts. aikaan, jolloin esikoiseni syntyi. Muutaman vuoden päästä siitä on jo kaksikymmentä vuotta. Noin viisitoista vuotta sitten Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys tuki kahta jäsentään tekemään vetoomuksen Tampereen kaupungille, jotta allergisille lapsille perustettaisiin päiväkoti. Vetoomus tuotti tulosta ja jo seuraavana vuonna Tammelassa aukaistiin 'nuuskamuikkusille' päiväkoti. Minunkin kaksi nuuskamuikkustani siellä saivat oikeanlaisissa puitteissa hyvää ja turvallista päivähoitoa. Olen siitä kiitollinen! Samaa vetoomusta on sittemmin hyödynnetty myös ympäristökunnissa hyvin tuloksin.

Samoihin aikoihin yhditys tuki useita allergialasten perheitä järjestämällä vertaistukitoimintaa. Muistoihin on jääneet allergisen lasten joulujuhlat, joissa vaikeita ja laaja-alaisia ruoka-allergioita sairastavat lapset saivat napostella herkkujaan pitopöydästä - tarjolla oli hirssikakkuja, riisipikkuleipiä, maissinaksuja ym. suussa sulavia herkkuja. Joulupukkikin toi pikkupaketin kaikille ja sen sisältä löytyi allergiaystävällinen yllätys. Vertaistukitoiminta jatkuu edelleen!

Joulujuhlien suussa sulavat herkut oli opeteltu yhdistyksen järjestämällä ruokakurssilla Sampolassa, jossa kotitalous- ja yritysneuvoja Outi Penttilän johdolla tutustuttiin ruokaohjeisiin ja ruoan valmistustapoihin. Siihen aikaan erityisruokavaliotuotteita ei löytynyt juurikaan ruokakauppojen hyllyiltä. Yhdistys tuki myös allergisten lasten vanhempainkerhoa tekemään yhteistyötä elintarvituottajien kanssa - näin kehiteltiin lisäaineettomat pakatut valmisruoat: possunlihamakkarat, mausteettomat possunjauhelihapullat sekä peruna&parsakaali- ja riisi&possulastenruoat ym. herkut.

Viime vuosina yhdistys on edelleen jatkanut mm. ruoka-aineallergikkojen edunvalvontaa. Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella ja yhteistyöllä Tampereen teknillisen yliopiston hypermedialaboratorion kanssa on kehitetty Erimenu -verkkopalvelu, joka tarjoaa ajantasaista tietoa erikoisruokavalioon soveltuvista elintarvikkeista ja niiden saatavuudesta sekä ruokaohjeista. Erimenulla on tällä hetkellä miltein 6000 rekisteröinyttä käyttäjää! Nyt työnalla on karttapohjainen yhteisöllinen Erimeno -verkkopalvelu, jonka avulla voi merkitä, esimerkiksi matkapuhelimella, karttaan tietoja erilaisista matkailu- ja elintarvikealan yrityksistä sekä ladata tiedot omaan puhelimeen tai navigaattoriin. 'Olemme herkkä kansa' ja herkän kansanosan etua tulee vaalia. Tarvitsemme lisää vapaaehtoisia mukaan toimintaamme - yhdessä voimme tehdä paremman elämän monelle allergiselle ja astmaatikolle!

Kirsi Silius

Kirjoittaja on Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen varapuheenjohtaja ja Allergia- ja Astmaliiton hallituksen jäsen.

Vuoden kiireisin päivä toimistolla 20.6.2012

Juhannusviikon keskiviikkona vietettiin yhdistyksen kesäkahvilapäivää Cityliikkuja -teemalla. Päivä oli kolea, joten toritanssit ja taukojumpat olivat paikallaan.

Tammelan torilla, mikä sijaitsee ihan yhdistyksen vieressä, Nääsvillen fysioterapeutit Piia Tulasalo ja Minna Vaittinen aloittivat tapahtuman. He vetivät Senioritanssivartin pariin kertaan päivän aikana. Iloisesti ikääntyen -lauluryhmä ja Hanuriukot vuorottelivat toritanssien tahtien pidosta. Väliin mahtui myös Hulkkosen sisarusparin Jennyn ja Julianan sekä Annika Junnen soitto- ja lauluesitykset. Tilaisuuden juonsi rautaisella ammattitaidolla yhdistyksen toiminnanjohtaja Terhi Hurme. Tomi Jokinen (Moni-Tomi) huolehti kaikki tekniikan paikalle ja oli koko päivän hoitamassa mikrofoneja ja säätämässä laitteistoa. Ilman Tomin apua päivästä ei olisi tullut yhtään mitään.

Kun torilla tuli vilu tai tanssien lomassa halusi vähän hengähtää, niin toimiston sisätiloissa palveli kesäkahvila. Väkeä riitti jonoksi asti. Yhteensä toistasataa ihmistä nautti kuumasta kahvista, yhdistyksen keittiössä aamulla paistetuista, gluteenittomista, maidottomista ja munattomista munkeista, Vuohelan Herkun tuotteista ja Savupoikien nakeista. Tuotteita sai ostaa myös mukaan. Myynnissä oli myös mansikoita ja vaahtokarkkeja, jotka Tarja ja Sofie Heimolehto pyöräyttivät suklaalähteestä juoksevassa suklaassa.

Mukana oli myös Keliakialiiton Länsi-Suomen aluevastaava Eija Lindberg esittelemässä heidän toimintaansa ja vastailemassa kysymyksiin. Kunnon toritapahtumaan kuuluu tietysti myös arpajaiset, jotka hoiti yhdistyksen oma arvontavastaava Leea Lehtimäki. Arpajaispalkintoina oli yhteistyökumppaneilta lahjoituksena saatuja pesuaineita ja kylmälaukkuja, erilaisia käsitöitä ja muuta tavaraa. Kaikki osallistujat saivat myös Nessu-paketin, joten kenenkään ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin kotimatkalle.

Päivä sai suuren suosion. Niin ulkona kuin sisällä tunnelma oli korkealla. Saa nähdä tuleeko tästä jokavuotinen tapahtuma. Yhdistys kiittää kaikkia järjestelyissä auttaneita vapaaehtoisia, yhteistyökumppaneita Vuohelan Herkkua sekä Savupoikia ja mukavia asiakkaita onnistuneesta päivästä!

Ilman laatua tutkitaan

Enpä mieltäni pahoittanut, vaan päinvastoin, kun Aamulehti 3.8.2012 kertoi tamperelaisen Dekati Oy:n pienhiukkasten mittauslaitteista, joita on vajaan 20 vuoden aikana myyty yli 500 ympäri maailmaa säätieteilijöille, auton valmistajille yms. Tuotteista 95 % menee vientiin. Tampereellakin on muutamia mittauspisteitä, joissa mitataan kaupunki-ilmanlaatua. Tulokset näemme televisiossa Suomen kartalla ILMANLAATUA ilmaisevina ympyröinä monen kaupungin osalta. On siellä hyvää, tyydyttävää ja huonoa... Mittari on maailman mitallakin arvostettu, aivan tekniikan kärkeä.

Artikkeli kertoo, että yritys on v. 1993 perustettu spin-off -yritys, joka sai alkuunsa Tampereen teknillisen korkeakoulun aerosolifysiikan tutkimuksesta. Kerron, mistä TTKK:n tutkimus sai alkunsa!

Esimieheni toimitusjohtaja Pentti Palo antoi tehtäväkseni oman alan töiden ohella uusien, nopeasti kehittyvien tekniikan huippualojen tutkimisen. Tämä tapahtui n. 40 vuotta sitten. Tutkin kotimaassa ja ulkomailla. Meitä kiinnosti mm. erikoiselektroniikka. Tieteellisessä kirjastossa säväytti New Scientist -lehti 14 June 1973 etusivusta alkaen. Siinä luki: "Are negative ions good for You?" Tajusin: Tässä työmaa! TTKK:n rehtori Pekka Ahonen antoi kirkkaan vihreän valon 15.11.1973. Perustettiin työryhmä innokkaita teekkareita johtajanaan prof. Gunnar Graeffe. Tulosta syntyi. Ionisaattoreita, pienhiukkasmittaukseen liittyviä mittareita yms.

Teekkarit valmistuivat aikanaan, useat luki tekniikan tohtoreiksi ja levisivät ympäri maata, osa muodostaen uusia huippuelektroniikan yrityksiä. Niissä tutkimustyö jatkuu.

Viralliset yhteydet TTKK:n projektiin omalta osaltani katkesivat, kun yrityksemme hallitus kehoitti pysymään vain oman alan kehittämisessä.

Menneitä mieluusti muistaen
Kalervo Miettinen, insinööri, Suomen Trikoolla 43 vuotta.

Allergiaohjelma haluaa lisää allergiaterveyttä

Jos allergia oli sata vuotta sitten aristokraattien sairaus, nyt se koskettaa hyvinvointiyhteiskunnan kaikkia kerroksia. Ihopistokokeessa vähintään yksi positiivinen tulos nousee jo lähes joka toisella suomalaisella. Siitepölyt, eläinpölyt, ruoka, kumi - oireita aiheuttavien lista venyy vuosi vuodelta.

Allergian syistä on kertynyt viime vuosina paljon uutta tietoa, jota on viety väestötasolle Kansallisen allergiaohjelman 2008-2018 myötä. Allergian aiheuttamaa taakkaa voidaan vähentää, mutta se edellyttää uutta suuntaa. Siinä luonnon monimuotoisuus astuu kuvaan mukaan.

Miten betoni liittyy allergiaepidemiaan?

Allergiat ovat lasten ja nuorten yleisin krooninen sairaus. Kun Pohjois-Karjalassa joka viides koululainen saa nenänsä tukkoon harmittomasta koivun siitepölystä, läheisessä Venäjän Karjalassa luku on vain pari prosenttia, samaa tasoa mitä Suomessa 1940-luvulla syntyneillä.

Mikä venäläisessä ympäristössä suojaa lapsia koivun siitepölyn allergeeneiltä? Todennäköisesti elämä lähellä luontoa ja sen monimuotoista mikrobimaailmaa - viruksia, bakteereita, sädesieniä, homeita, alkueläimiä ja isompiakin loisia. Ruoan, juomaveden ja kotieläinten sekä niiden sisään kantaman aineksen 'mikromonimuotoisuus' näyttäisi antavan hyvän suojan niin allergioita kuin autoimmuunisairauksia vastaan.

Suomalaisten allergia- ja ympäristötutkijoiden tuore biodiversiteettihypoteesi kytkee ihmisen terveyden ja sairauden luonnon monimuotoisuuteen uudella tavalla. Pelkäämme suotta bakteereja, jotka stimuloivat immuunijärjestelmän soluja ja pitävät yllä sen normaalia toimintaa. Allergiat, astma ja muut tulehdusperäiset sairaudet ovat saattaneet yleistyä teollistuneissa ja kaupungistuneissa maissa siksi, että elintason noustessa ja elintapojen muuttuessa ihmisten yhteys ympäristön hyödylliseen mikrobilajistoon on kaventunut. Allergiset ovat siis eräänlainen luonnon monimuotoisuuden mittari: mitä sairaampia olemme, sitä yksipuolisempi on ympäristömme!

Immuunijärjestelmä on pitänyt ihmiskunnan hengissä. Luonnottomassa betonierämaassa immuunipuolustusta säätelevän soluverkon suhteellinen heikkous aiheuttaa kuitenkin tarpeetonta reagoimista ympäristön vaarattomiin valkuaisainehiukkasiin, kuten siitepölyihin tai ruoka-aineisiin. Kun sisäinen immuunitutka lukee myös omien solujen rakenteita ja valkuaisaineita väärin, tuloksena on yhä enemmän erilaisia sivilisaatiosairauksia. Monen kaupunkilaisen veressä virtaa jatkuvasti tulehdusproteiineja.

Allergiaohjelma kannustaa luontoon

Tähän asti käytetyt strategiat allergioiden ehkäisyssä ja hoidossa - mihin ovat liittyneet kiinteästi rajoitukset ja välttäminen - eivät ole vähentäneet allergisten sairauksien esiintyvyyttä, haittaavuutta ja kustannuksia, lukuun ottamatta astman hoidon saavutuksia. Pelkästä oireiden hoidosta on siirryttävä ehkäisyn ja ehkäisevän hoidon suuntaan. Tässä luonto astuu vahvasti kuvaan: se ei ole pelottava allergeenien lähde, vaan allerginenkin tarvitsee vahvaa luontoyhteyttä terveytensä perustaksi.

Kansallinen allergiaohjelma 2008-2018 julistaa: nyt vahvistetaan sietokykyä eikä vältetä allergeeneja turhaan, mutta vakavat allergiat hoidetaan ajoissa ja tehokkaasti. Sietokykyä saamme parhaiten luonnosta. Allergiat pakenevat puutarhanhoitoa, mustia kynnenalusia ja paljaita jalkoja. Tutkimukset vihjaavat, että niin pakenevat monet muutkin sairaudet, niin fyysiset kuin psyykkiset.

Allergiaohjelman keskeinen sanoma on allergiaterveys, jonka saavuttaminen vaatii väestöltä uutta asennetta ja motivoitumista sietokyvyn vahvistamisessa. Allergeenien välttämisen sijaan lähtökohtana on altistua niille tarkoituksenmukaisesti ja vahvistaa näin elimistön puolustusmekanismeja.

Kesämökkielämä, palstaviljely, partio, kesäleirit ja luontoretket linkittävät vielä monet kaupunkilaiset luontoympäristöön. Siinä sivussa kertyy myös allergiaterveyttä: immuunijärjestelmä ei tunteile mutta ottaa opikseen jos sitä on tarjolla. Elävä monimuotoinen luonto ja terve ihminen kulkevat käsi kädessä.

Uusi ajattelu ei aseta kyseenalaiseksi lääketieteen merkittäviä saavutuksia, kuten vaarallisia epidemioita estäviä rokotteita, henkeä pelastavaa antibioottien käyttöä ja tarpeellista ruokahygieniaa. Uuden ajattelun myötä tutkimus suuntautuu kuitenkin toisin: on löydettävä keinoja vahvistaa immuniteettia vaarantamatta saavutettuja terveyshyötyjä. Olemme joka solullamme luonnon osa, emme yläpuolella, emme alapuolella, siitä viisaus alkaa.

Kimmo Saarinen, projektipäällikkö, Kansallinen Allergiaohjelma

Suomi on kansallisten astma- ja allergiaohjelmien ykkösmaa!

Suomalaiset tutkijat selvittivät ensimmäisinä astmataudin kulkua niin, että hoito alkoi maailmanlaajuisesti muuttua 1990-luvun puolivälissä. Suomessa hoitomuutos toteutettiin järjestelmällisesti kouluttamalla terveydenhuollon henkilökuntaa, mutta myös potilaita ja heidän omaisiaan. Luotiin astmayhdyshenkilöiden verkosto (lääkärit, hoitajat, farmaseutit), jotka työpaikoillaan veivät uutta tietoa käytäntöön. Suomalainen astmaohjelma 1994-2004 on malliesimerkki siitä, miten tutkimuksen tulokset käännetään nopeasti hyödyttämään ihmisiä. Ohjelman tuloksena astman sairaalahoitotarve romahti ja kustannuksia säästettiin satoja miljoonia euroja vuodessa 2000-luvun loppupuolella. Potilaat olivat myös entistä työkykyisempiä.

Nyt on menossa toinen kova ponnistus, kansallinen allergiaohjelma 2008-2018. Sen taustalla ovat myös omat tutkimustulokset, jotka viittaavat siihen, että vuosikymmenien käytäntö allergeenien välttämisen ja allergiadieettien osalta ei ole hyödyllinen kansanterveyden näkökulmasta. Toki yksittäinen potilas välttää edelleen vakavia oireita aiheuttavia allergeeneja. Suomalaiset ohjelmat ovat vahvan kansainvälisen kiinnostuksen kohteena, koska niissä on selvät tavoitteet, osoitetut työkalut niiden saavuttamiseksi ja organisoitu seuranta.

Kansanterveys- ja potilasjärjestöt ovat olleet avainasemassa, kun uutta tietoa on välitetty ihmisille. Järjestöjen ruohonjuuritason toiminta ei useinkaan näy, mutta se vaikuttaa! Pirkanmaan yhdistys on tehnyt tätä työtä esimerkillisesti jo 40 vuotta ja esimerkiksi herättänyt ihmisiä havaitsemaan ja hoitamaan oikein vakavia, jopa henkeä uhkaavia allergiareaktioita.

Tari Haahtela, professori