Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys ry 


Allergiat ja astma


Allergia

Allergia on reaktio sellaista ainetta kohtaan, joka ei harvaa poikkeusta lukuun ottamatta ole vaarallinen mutta aiheuttaa silti elimistön immuunijärjestelmän aktivoitumisen.

Oireita on eniten silmissä, nenässä, hengitysteissä, iholla ja vatsassa. Siitepöly, eläimet, punkit, nikkeli, säilöntäaineet ja hajusteet ovat yleisiä allergian aiheuttajia.

Allergiaa on kahdenlaista, nopeaa ja hidasta. Nopeaa allergiaa sanotaan atooppiseksi allergiaksi, jonka välittäjäaine on immunoglobuliini E (vasta-aine E). Hidas allerginen reaktio ilmenee kliinisinä oireina joskus tuntien, usein 1-2 vuorokauden, joskus vasta usean vuorokauden kuluessa. Yleisin hidas allergia on kosketusallergia. Siinä reaktion välittävät herkistyneet valkosolut (T-solut). Lääkeallergioista osa on soluvälitteistä, osa immunoglobuliini G (IgG)-välitteistä.

Arvioita allergisten sairauksien esiintyvyydestä Suomessa 2000-luvulla
(Kansallinen Allergiaohjelma 2008-2018, Suomen Lääkärilehden eripainos)
Allergia %
Aikuisten astma8-10
Lasten astma5
Astman kaltaiset oireet5-10
Allerginen nuha (kausiluonteinen ja ympärivuotinen30
Heinänuha (siitepölyallergia20
Allergiset silmäoireet15
Atooppinen ihottuma (maitorupi, taiveihottuma)10-20
Nokkosihottuma (urtikaria)7
Kosketusihottuma (kontaktiekseema)8-10
Aikuisten ruokayliherkkyys2-5
Lasten ruokayliherkkyys5-10
Lääkeyliherkkyys2
Monimuotoinen valoihottuma (valoyliherkkyys)15-20
Allergia eläimille15
Ampiais- ja mehiläismyrkky-yliherkkyys2

Kansallinen allergiaohjelma 2008-2018
- Aika vaihtaa suuntaa

Kansallinen allergiaohjelma 2008-2018 julkaistiin 3.4.2008 HYKS, Iho- ja allergiasairaalassa Helsingissä. Ohjelma käytännön toteuttamiseen osallistuvat yhteistyössä sairaanhoitopiirien kanssa Allergia- ja Astmaliitto ry, Hengitysliitto Heli ry ja Filha ry.

Allergiaohjelman väestöviestinnän internetsivusto: www.allergiaterveys.fi.

Päätavoitteet
  1. Ehkäistä allergiaoireiden kehittymistä
  2. Lisätä väestön sietokykyä allergeeneille
  3. Parantaa allergian diagnostiikkaa ja sen laatua
  4. Vähentää työperäisiä allergioita
  5. Käyttää voimavaroja vaikeiden allergioiden hoitoon ja oireiden pahenemisen estämiseen
  6. Vähentää allergisten sairauksien aiheuttamia kustannuksia
Pääviestit
  • Tue terveyttä, älä allergiaa.
  • Vahvista sietokykyä.
  • Asennoidu allergiaan uudelleen. Älä vältä allergeeneja turhaan.
  • Tunnista ja hoida vakavat allergiat ajoissa. Estä pahenemisvaiheet.
  • Paranna ilmanlaatua. Tupakka pois.

Olen allergisoitunut siitepölyille vasta aikuisena. Keväällä oireet ovat voimakkaampia, heinien kanssa pärjään paremmin. Itsepäisyyttäni en aloita nenäsuihkeiden käyttöä, ennen kuin oireet tulevat. Sitten aivastelen jatkuvasti ja nenä vuotaa kuin hanasta. Nenäsuihkeet auttavat kyllä, mutta niiden vaikutus on hyvä vasta useamman päivän käytön jälkeen. Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen allergianeuvoja on suositellut seuraamaan siitepölytiedotuksia ja aloittamaan nenäsuihkeen käytön jo vähän ennen oireiden ilmaantumista. Ehkä voisin tänä vuonna olla etukäteen viisas.

Parina viime keväänä olen saanut suun kutinaoireita raa’asta omenasta ja päärynästä. Kypsennetty ruoka ei aiheuta oireita. Muina vuodenaikoina voin syödä noita hedelmiä myös raakana. Kyseessä on koivuun liittyvä ristiallergia.

Pari vuotta sitten oli koivuallergisille paha siitepölykevät. Aiemmin olin syönyt pähkinöitä kourakaupalla. Tuona keväänä eräänä päivänä ehdin ottaa yhden kokonaisen hasselpähkinän pähkinäsekoituspussista, kun tunsin suussani jotain omituista: kutinaa, pistelyä, karheutta, paisumista. Lähdin saman tien läheiselle terveysasemalle. Jäin tunniksi sairaanhoitajan seurantaan ja lääkäri tutki minut. Kurkku paisui, mutta hengitysvaikeuksia en kuitenkaan saanut. Lääkäri suositteli jättämään kaikki pähkinät pois ruokavaliosta ja mainitsi, että pähkinäallergiat ovat yleensä pysyviä. Jätin pähkinät kokonaan pois.

Myöhemmin olin Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen järjestämällä yleisöluennolla, jossa allergologi kertoi pähkinäallergiasta. Sain tietää, että mm. hasselpähkinäallergian vakavuuden toteamiseen on olemassa komponenttitutkimuksia. Niillä pystytään selvittämään, onko pähkinäallergia anafylaksiaa aiheuttava eli hengenvaarallinen. Olen päättänyt, että seuraavalla omalääkärikäynnillä pyydän tätä komponenttitutkimusta ainakin hasselpähkinästä, jotta tiedän, onko minun vältettävä pähkinöitä loppuelämäni vai oliko tuo reagointi vain vaaratonta ristiallergiaa eli koivuallergiastani johtuvaa.

”Lotta” 40v.
Sisältö tulossa
Lääkäri on todennut astmani vuonna 2003. Tosin minulle tehtiin astmatutkimuksia jo 1980-luvulla lukuisten keuhkoputkentulehduksien vuoksi. Lisäksi minulla on lähinnä ilman lämpötilan vaihdoksiin liittyvää ns. vasomotorista nuhaa ja kuivat silmät. Refluksitauti lisää myös astma-oireiluani.

En ole huomannut, että astmani taustalla olisi niinkään allergiaa. Jo aikoja sitten minulle tehtiin ihon naarmutesti ja sen perusteella minulla olisi hevosallergia. Sen todenpitävyyttä en osaa sanoa, kun en ole hevosten kanssa tekemisissä. Erilaiset käryt, hajut ja pölyt aiheuttavat minulle voimakasta yskänärsytystä. En siedä esim. tuoksukynttilöitä, aerosolimuodossa olevaa deodoranttia, tupakkaa enkä bensankatkua.

Minulla on lääkkeenä hoitava ja lyhytvaikutteinen avaava astmalääke. Näiden avulla astmani on muuten hyvässä tasapainossa, mutta viime vuonna oli poikkeuksellisesti voimakasta yskää Juhannuksen paikkeilla ja loppuvuodesta. Vaikka kaksinkertaistin hoitavan lääkkeen, niin se ei auttanut vaan yskä pitkittyi marras- joulukuussa 6 viikon ajaksi. Sain oireiluun myös antibioottikuurin. Jotkin avaavat astmalääkkeet eivät minulle sopineet vaan sain niistä vapinaa ja näin ollen lääke vaihdettiin. Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Myös yskänlääke on aiheuttanut vapinaa.

Olen saanut jonkin verran helpotusta ylähengitystieoireiluun nenähuuhtelukannusta ja yskänärsytykseen vesipiipusta sekä limanpoistumiseen pullopuhalluksesta. Lisäksi pakkasella olen pitänyt hengitysilmanlämmitintä kasvoillani ja se ei ole haitannut, vaikka hengitysvastus sen kanssa jonkin verran kasvoi. Ensin käytin lämmitintä -10 asteen pakkasella, nykyään vasta -20 asteen pakkasella. Silmälaseja ei voi pitää hengitysilmanlämmittimen kanssa, koska ne huurtuvat.Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys on ollut minulle jo vuosikausia tärkeä. Olen osallistunut sen toimintaan monella eri tavalla.

"Maisa" 62v.
Pistossiedätyshoitoni aloitettiin noin kahdeksan vuotta sitten, kun oli kuusivuotias. Sain pistossiedätyshoitoa koivulle ja timoteille.

Ennen pistossiedätyshoidon aloittamista oireina oli tukkoisuutta, todella kovaa nuhaa ja voimakkaita silmäoireita. Käytin oireisiin antihistamiinia, nenäsuihkeita ja silmätippoja. Niistä ei tullut haittaavia sivuoireita. Oireisiin käytetyt lääkkeet tehosivat, mutta jouduin käyttämään lääkkeitä maaliskuusta elokuulle saakka.

Koivun ja timotein lisäksi olen allerginen mykiökukille ja pujolle, joiden vuoksi syön edelleen allergialääkkeitä niiden kukinta-aikana. Olen siitepölyaikana myös herkkä kypsentämättömälle porkkanalle ja omenalle.

Siedätyshoidosta on ollut edelleen apua, ja olen saanut timoteille siedätyksen kautta apua myös muihin heinäallergioihini, ja koivun kautta muhin lehtipuihin. Nykyään voin hyvin allergiani kanssa, eikä koivusta ja timoteistä tai muista heinäkasveista ja lehtipuista ole ollut havaittavissa oireita. Sen sijaan reagoin voimakkaasti mykiökukille ja pujolle, joille minua ei siedätetty.

Vanhempani olisivat toivoneet, että minut olisi siedätetty myös pujolle, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että koska pujon kukinta-aika on niin lyhyt, ei ollut järkeä aloittaa pistossiedätyshoitoa pujolle.

”Kevättyttö” 14v.

Olen ollut pienestä asti ihoatoopikko. Muistan äitini kertoneen, että jo pienenä menin punaiseksi syötyäni mm. appelsiinia. Ihoni oli kovin herkkä jo lapsena ja välillä ihoni olikin tulehtunut. Pääsääntöisesti kuitenkin kuivaa ihoa lukuun ottamatta pärjäilin mukavasti.

Tilanne muuttui aikuisiän kynnyksellä. Näin jälkeenpäin epäilen, että 70-luvun loppupuolella stressi puhkaisi aikuiselle tyypillisen atooppisen ihottuman. Ihottumaa oli silloin silmäluomissa, nenän alla ja kaulassa sekä taipeissa. Ihottuma ei vielä silloin ollut jatkuvaa, mutta 80-luvulta asti se on ollut sitä, tosin aaltoilevaa. Välillä iho on ollut tosi huonona, välillä huonona ja välillä jopa ihan ok.

Aaltoileva sairaus saa ihmisen hakemaan sairauden syitä. Niin myös minut. Olen näiden vuosikymmenien aikana tehnyt erilaisia muistiinpanoja mahdollisista syy-seurauksista. Olen pohtinut mitä olen syönyt, mitä voiteita olen käyttänyt, mitä meikkejä voin käyttää, millä pesuaineilla pessyt vaatteitani, mitä värejä vaatteet sisältävät, millainen sisäilma on, mitä viherkasveja on kodissani, psyyken vaikutusta sairauteeni yms. Joitakin pahentavia ruoka-aineita olen saanut "kiinni", mutta useimmat arveluni ovat osoittautuneet vääriksi. Tätä sairautta ei ole helppo hyväksyä.

Millaista arki tämän kanssa on nykyään? Tässä yksi esimerkki. Olen innostunut menemään tärkeään tilaisuuteen seuraavana päivänä ja ihoni on illalla minun ihokseni hyvä. Tunnen kuitenkin jo heti aamusta, että kaulaa ja toista silmäluomea kutittaa. Kutina on niin voimakasta, että en voi olla raapimatta ihoani. Ihon pahentuessa oireena on myös korvantaustojen kastuminen. Kudosneste tullee kai läpi. Tiedän jo silloin, että ihon tulehdus on nopeasti pahenemassa. Katson peiliin ja totean: johan olen kirjava! Laitan meikin. Meikkikin on hassun näköinen - peitevoide hilseilee ja iho on turvonnut. Olo on kuin flunssassa, kuumeinen ja heikko. Kaikki ärsyttää ja haluaisin jäädä nukkumaan.

Nykyään osaan jo jossain määrin hieman ennakoida edellä olevaa. Ennen tärkeää tilaisuutta alan aktiivisesti laittaa lääkevoiteita jo muutamaa päivää ennen. Se auttaakin ja voin nauttia esim. juhlista. Kortisonilääkevoidetta tauottaessani tilanne taas palaa ja jälleen painin aaltoilevan ihon kanssa. Onneksi on "muusivoiteitakin" olemassa. Olen käyttänyt sellaista toistakymmentä vuotta. Kun laitan tätä voidetta pahentumisvaiheessa, niin parin tunnin päästä tulee voimakas kutina ja polte, mikä kestää muutaman tunnin. Tosin aina tällaista reaktiota ei tule. Nämä voiteet helpottavat oloa päivässä, parissa.

Ihoni on nykyään tosi kuiva. Rasvaan perusvoiteilla kerran, pari päivässä. Kun otan illalla vaatteet pois, ihoni on sähköinen. Jälleen on kutina päällä. Suihku ja rasvaus auttavat siihen. Suihkuvesi saisi olla vain lämmintä, mutta kuuma vesi veisi helpommin kutkan.

Atooppisen ihottuman lisäksi minulle on tullut nokkosrokko eli urtikaria. Kun käyn lenkillä ja ulkona on kylmää, sisälle tullessani reidet kutiavat kovasti. Se kestää parikymmentä minuuttia. Sama reaktio tulee, jos otan kuuman suihkun jälkeen kylmän suihkun. Taas on kiusallinen kutina.

Minulla on myös vaikea käsi-ihottuma. En siedä kumihanskoja, en käsien kastumista, en likaantumista enkä aina myöskään rasvaamista. Kutina on päivittäistä. Pitkäaikainen hoito kortisonilla on vienyt käsien ihon niin ohueksi, että pienikin kolhu saa aikaan haavan. Käsiä en ole saanut kuntoon vuosikausiin.

Olen Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistykselle kiitollinen monestakin syystä. Olen saanut tietoa yleisöluennoilla ja esitteistä. Olen tavannut muita vertaisiani yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa. Perusvoidenäytteiden kautta olen löytänyt itselleni sopivia rasvoja.

"Mervi" 58v.
Sisältö tulossa
Sisältö tulossa
JÄSENTARINA, LUMI

Vakavasti allergisen tyttäremme ensimmäinen anafylaksia, allerginen reaktio tuli yksityislääkärissä varovaisessa vehnäaltistuksessa, kun tytär oli alle vuoden ikäinen. Kahden pienen keksin jälkeen koko keho oli kuin tulessa; tulipunainen, nokkosihottumainen ja hengitys vaikeutui. Olin shokissa, kun kahden adrenaliinipiikin jälkeen paikalle tilattiin ambulanssi ja sillä jatkettiin matkaa keskussairaalan teho-osastolle. ”Tilanteen hallinta ei olekaan lääkäreiden käsissä” tajusin samalla, kun nielin kyyneleitä ambulanssissa.

Elämämme muuttui: keittiö siivottiin tyhjäksi murusista, viljoista, maidosta, munasta, soijasta. Aiemmin ruoanlaitosta innostuneena voimani ja kiinnostukseni olivat vähissä, kun joka aamu heräsin leipomaan rieskoja lapselleni. Kaupasta ei löytynyt mitään hänelle sopivaa.

Päiväkoti alkoi ja anafylaksiat oli onnistuttu pitämään kurissa. Kotona oli ollut helppo hallita tilanteita, mutta oli aika astua ulkomaailmaan. Päiväkodin allergiaryhmä ja allergiakeittiö olivat kuin unelma; pystyin luottamaan aikuisiin ja siihen, että ruokailutilanteet, materiaalivalinnat, käsien pesu ym. huolehditaan sovitusti. Kunnes koitti päivä, jolloin keittiössä työskentelevä sijainen ei noudattanut sovittuja sääntöjä ja sen seurauksena vakavasti vehnälle allerginen tyttäreni söi vahingossa riisipullan sijaan vehnäpullan. Seurauksena oli nopeasti etenevä anafylaksia, joka alkoi yskimisellä ja hengityksen vaikeutumisella ja eteni kuumeisella ololla, velttoudella, nokkosihottumalla. Ambulanssissa hengitys oli pysähtynyt hetkeksi.

Saadessani soiton päiväkodista, en voinut olla varma selviääkö lapsi hengissä. Odotellessani taksia keskussairaalaan katselin alas ja näin oman kehoni, mutta en tuntenut mitään päästä alaspäin. Olin shokissa ja kehotin itseäni hengittämään. Teho-osastoyön aikana lääkäri ei voinut lohdutella meitä, että lapsi kyllä selviää, koska hän odotti uusiutuvia reaktioita. Lapsi oli koko yön kuumeinen, veltto, tulipunainen ja hengitti raskaasti. Adrenaliinipiikkejä kului neljä. Ja taas piti olla ”vahva äiti”, vaikka sisimmässä oli pelko lapsen menetyksestä.

Tapahtuneen jälkeen olin yhteydessä Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistykseen, ja kyselin onko meitä muita; vanhempia, joiden lapsella on ollut anafylaksioita. Yhdistys järjesti meille vertaisillan, ja löysin oman tukiverkostoni. Oli järkyttävää kuulla, miten rankka asia lapsen anafylaksia oli muillekin vanhemmille. Päätimme jatkaa omana vertaisryhmänä ja toimintamme jatkuu yhä. Uudet ovat tervetulleita mukaan, kenenkään ei pitäisi jäädä yksin.

Aika auttaa, sanotaan. Nyt kun tyttäreni on kouluikäinen, hän on ehtinyt saada noin 10 anafylaksiaa elämänsä aikana. Viimeisimmät ovat tulleet rasituksen yhteydessä, osa jopa 4 tuntia syömisen jälkeen. Osa on tullut pelkästään hengitysilman kautta, esimerkiksi leivonnaisten tuoksusta tai vehnäpastan keittämisen vesihöyrystä. Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys on ollut mukana koulupalavereissa asiantuntijana kertomassa miten vakavasti allerginen lapsi tulee huomioida esim. ruokailuasioissa. Olen myös ostanut säännöllisesti tuoreita ihania allergialeivonnaisia yhdistyksestä, kiitos niistä.

Miten tämä kaikki on vaikuttanut perheeseemme? Ulkomaan matkoille emme ole uskaltautuneet, koska lentomatkalla tuleva anafylaksia pelottaa. Läheiset eivät ole uskaltaneet ottaa hoitovastuuta, joten lapsemme eivät ole montaa kertaa päässeet yökylään mummolaan ystäviensä tavoin. Meistä on myös tullut tahtomattamme pedantteja, koska koko ajan on oltava tarkka ja huolellinen.

Sisarukset ja heidän ystävänsä suhtautuvat vakavasti allergiseen siskoonsa rakastavasti, mutta kantavat myös mukanaan pelkoa. Kun kaikki sujuu hyvin, voimme ”unohtaa koko asian” työ- ja koulupäivän ajaksi. Luottamus on syntynyt, kun lapsen kanssa olevat henkilöt asennoituvat vastuullisesti ja asiallisesti, ja osaavat myös ennakoida riskitilanteita. Olen suuresti kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, jotka suhtautuvat vakavaan allergiaan vastuullisesti. Silloin voin unohtaa kuoleman ja keskittyä elämään tässä ja nyt.

"Lumi" 37v.

----------------------------

JÄSENTARINA, KAROLIINA

Tämä linkin takaa löytyvä Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen jäsenen omakohtainen tarina on pitkä, mutta se käsittelee vaikeiden ruoka-allergioiden ja anafylaksian kanssa elävän perheen elämää niin monelta kannalta, käytännön haasteita ja tunteita, että se kannattaa ehdottomasti lukea ajan kanssa kokonaisuudessaan. (www.erimenu.fi/blogi/2016/02/09/omakohtainen-tarina-ruoka-allergioista-ja-anafylaksiasta-karoliina)

----------------------------

JÄSENTARINA, JUHANI

Olen 28-vuotias pähkinäallerginen mies. Eräänä päivänä noin vuosi sitten sain anafylaktisen reaktion kesken työpäivän. Otin työpaikkaruokailun linjastosta riisiä, kanaa ja ruskeaa, herkulliselta näyttävää satay-kastiketta. Tässä vaiheessa satay-kastike ei itsessään sanonut minulle vielä mitään. Aloitin ruokailun kollegoideni kanssa, mutta hetken päästä annosta nautittuani tunsin, että jokin ei ollut kohdallaan. Olo alkoi nopeasti käydä huonoksi ja tuskaiseksi. Ensimmäinen oire tuntui kurkun seutuvilla. Aivan kuin jotain roskaa tai pallon muotoinen pieni vieras esine olisi kiinnittynyt kitalakeen. Tämä vaikutti varsinkin nielemiseen. Pian oireet etenivät vatsaan, jossa alkoi kihelmöidä ikävän tuntuisesti. Lopetin ruokailun kesken ja menin jatkamaan töitä ja vielä tässäkään vaiheessa en tajunnut, että oireet johtuivat satay-kastikkeesta, joka tehdään pähkinöistä. Hetken päästä tajusin ja muistin, mitä oireet muistuttivat, kun viimeksi noin muutama vuosi sitten olin saanut samanlaisen allergiakohtauksen. Nyt oireisiin lukeutui jo kutina erityisesti kropan taipeissa, turvonnut kitalaki ja siten vaikeutunut nieleminen sekä yltyvät vatsakrampit. Pian jouduin oksentamaan ensimmäisen kerran ja olo helpottui, mutta vain hetkeksi. Lopulta kävin vessassa useampaan kertaan oksentamassa. Lähdin kotia kohti ja noin pari tuntia ruokailusta, sain antihistamiinia käsiini ja nautin sen. Välitöntä helpotusta se ei tuonut, mutta toivoin sen lyhentävän oireiden kestoa. Lopulta oireet alkoivat usean tunnin kuluessa helpottaa ja illasta olo alkoi vihdoinkin olla normaali. Arvioisin oireiden kokonaiskestoksi 6-8 tuntia, joista neljä tuntia olo oli pahimmillaan.

Mahdollista ensi kertaa varten aion hankkia adrenaliini-injektorin.

"Juhani" 28v.
Olen nyt vajaat 10 vuotta ymmärtänyt, mikä minua on vaivannut vuosikymmenet. Jos varsin nuorella iällä, parikymppisenä havaitsin jotkin tuoksut epämiellyttävinä ja osa aiheutti minulle huonon olon. Itsekin käytin tuoksuvia partavesiä ja deodorantteja, mutta merkit jouduin testaamaan ennen ostoa, kaikki eivät sopineet. Eipä tuolloin käynyt mielessä, että niistä pitäisi luopua.

Raju askel huonompaan kehitykseen tuli reilu 10 vuotta sitten, kun työpaikallani tehtiin saneerausta vanhaan rakennukseen, purkupölyä oli paikoissa, jotka osuivat kulkureiteilleni. Niille altistuminen sai aikaan reaktioita, joita en käsittänyt. Erittäin monet, miellyttävätkin tuoksut aiheuttivat reaktioita, suun ja nielun limakalvot alkoivat turvota, ääni meni ja päässä alkoi kohista, viimeinen johtui verenpaineen hurjasta kohoamisesta. Käynnit lääkäreiden luona eivät tuoneet selvyyttä asioihin, kun kukaan ei osannut neuvoa, mitä tehdä ja mistä saisi apua. Luulin olevani ainoa ihminen maailmassa, joka kärsii tällaisista oireista.

Korva-, nenä- ja kurkkuspesialisti sanoi, ettei hänkään osaa auttaa, mutta kehotti etsimään vertaistukea potilasyhdistyksistä. Sieltä voisi saada vinkkejä asiantilan parantamiseen. Etsimisen seurauksena näytti, että Allergia- ja Astmaliitto voisi olla sopiva paikka ja liityin jäseneksi. En kuitenkaan löytänyt selityksiä oireiluuni. Sitten löysin hajusteisiin ja kemikaaleihin keskittyneen yhdistyksen, jolta löytyi erittäin laaja tietämys. Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys oli myös toimimassa asian eteen ja jäsentiedotteesta löysin tiedon, että ollaan kokoontumassa perustamaan vertaisryhmää hajusteista kärsiville. Menin mukaan tapaamiseen ja läheltä kotia löytyi useita ihmisiä, joilla oli samanlaisia oireita. Näistä keskusteleminen toi helpotusta ja lisätietoa, että tämän kanssa voi tulla toimeen ja löytyy ihmisiä, joiden puoleen kääntyä.

Alkujaan oireilua on pidetty ikääntyvien naisten kuvitteluna. Ehkä tästä syystä minua kysyttiin kerhon vetäjäksi, että voidaan osoittaa, etteivät ainoastaan naiset kärsi näistä oireista. Itse näkisin asian mieluummin niin, että kuvittelua on, kun esim. pyykinpesu- tai huuhteluaineeseen laitetaan tuoksu, jolla ihmiset mieltävät pyykin olevan puhdasta. Ei tuoksu tee sitä yhtään sen puhtaammaksi. Oireet vaikuttavat monen arkeen, julkisten kulkuneuvojen käyttäminen on aina arvoitus, kauppojen kemikaali- ja hajusteosastot sekä pesuainehyllyt voivat olla mahdoton paikka. Olen useasti joutunut jättämään ruokailun kesken ja poistumaan tilasta, kun joku tuoksuva henkilö tai ryhmä on tullut lähelle. Osa on joutunut lopettamaan työnsä oireilun vuoksi. On olemassa suojaimia, joita käyttämällä voi käydä tuoksuvissakin paikoissa, mutta valitettavasti tuoksut tarttuvat myös vaatteisiin. Kaikki haitallinen ei välttämättä edes tuoksu, vaan haihtuessaan hengitysilmaan aiheuttaa samanlaista oireilua.

Pidän vertaistukea erittäin tärkeänä, varsinkin sairastumisen alkuvaiheessa, jolloin epätietoisuus on suurimmillaan. Osa ihmisistä toipuu ainakin osittain, kun pääsevät pois oireilua aiheuttavista ympäristöistä. Meneillään on myös tutkimus saunomisen ja hikiliikunnan vaikutuksesta oireisiin. Vuosi sitten ilmestyi kirja selviytymiskeinoista ja pian julkaistaan omakohtainen kertomus yhden sairastuneen vaiheista.

Kari 59v.
Sisältö tulossa